Malmön jälkeen lähdimme ajamaan kohti seuraavaa majapaikkaa Saksan Hampurissa. Tällä kertaa päätimme ajaa läpi Tanskan ilman lauttayhteyksiä. Ajoi sitten Tanskan läpi tai oikaisee lautalla Rodbystä Puttgardeniin niin Juutinrauman jättiläissilta on ylitettävä – ja maksettava suolainen 52 euron hinta. Meidän reitillä tuli vielä toinen maksullinen silta, reilu 30 euroa sekin.
Tästä kohti Tanskaa!
Tästä näystä täytyy pulittaa 52 euroa
Ajoin Tanskan läpi mantereen kautta viimeksi reilut yhdeksän vuotta sitten ja aika pian muistinkin, että koko reitti on todella tylsä ja yksitoikkoinen. Toki matkan varrelta saattaisi löytää jotain mielenkiintoistakin, mutta nyt ei ollut aikaa ylimääräisille reitiltä poikkeamisille. Tällä kertaa yksitoikkoisuuden lisäksi vaivasi myrskyävän kova länsituuli, joten rattiakin piti puristaa täysillä kaksin käsin. Onneksi taukohuoltamosta löytyi kunnollisia smörrebrödejä tavallisen huoltoasemasämpylän sijaan.
Smörrebrödejä tanskalaiseen tapaan
Hampurin majoitusta varatessa oli jo tiedossa, että hotelli Kieler Hof on vähän sivummalla ja jossain kommentissa oli mainintakin että alue on vähän levotonta. Alueelle tullessa ei vielä mitään ihmeellistä ollut ja vartioitu parkkipaikkakin löytyi onneksi hotellia vastapäätä. Baarikin näytti olevan saman tien varrella joten se kauan odotettu palkinto-olut pitkän ajon jälkeen olisi helposti saavutettavissa.
Tanskan puolella haittasi tuuli, Saksan puolella mukaan tuli kova sade
Autosta valikoitiin yhden yön majoitusta varten tavarat ja lähdimme kohti hotellia. Lasinsiruja tuntui olevan joka paikassa ja niitä piti itsekin väistellä vaikka koirat jäi vielä autoon odottamaan. Hotellin ulko-ovella (eli kerrostalon rappukäytävän ovella) tajusimme, että ylös on kunnon portaat kadulta. No, nostimme lastenvaunut vaivalloin jyrkät portaat ylös ja pääsimme summerilla sisään. Eihän siellä rappukäytävässäkään hissiä näkynyt ja respa oli vielä kerros ylöspäin. Lopulta huone oli vielä respastakin kerros ylös, eli käytännössä kadulta katsottuna kolmannessa kerroksessa. Vaunut jätettiinkin suosiolla rappukäytävään…
Hotel Kieler Hof ja pari baaria
Saksalaista tyylitajua hotellihuoneen muodossa
Kävin sitten hakemassa koirat autosta ja kiersimme pari korttelia. Ensin yritin väistellä lasinsiruja, mutta sitten siirryimme suoraan autotielle kävelemään. Koirat teki onneksi tarpeensa nopeasti joten vein ne hotellihuoneeseen ja lähdimme katsastamaan lähiympäristöä.
Jokin paikallinen nähtävyys tai koriste ainakin
Rankka päivä alkoi jo näkymään naamastakin…
Kaikenlaista erotiikkabaaria ja muuta juottolaa tuntui olevan lähimaastossa pilvin pimein. Jotain erikoista kuitenkin tuntui olevan ilmassa. Emme olleet kuitenkaan Saksassa, tai siis ilmeisesti oltiin mutta saksalaiset puuttuivat täysin. Suurin osa väestöstä oli tummaihoisia ja loputkin eri suunnista olevia maahanmuuttajia. Horstit ja muut perisaksalaisen näköiset tai -väriset ihmiset puuttuivat täysin. Ja jos vastaantulija ei ollut tuhannen päissään niin hän kuitenkin kantoi kädessään olutpulloa. Jokseenkin siis lievä ilmaisu Booking.comin kommenteissa, että ”hieman levoton ympäristö”.
Ei tää mikään levoton alue ole, poliisit muuten vaan partioi viiden ryhmissä :D
Siistin näköinen ravintola kuitenkin löytyi ja schnitzelit eteemme saatiin. Pieni matkaseuralaisemme poti kuitenkin matkaväsymystä ja rentouttava ruokailu olikin sitten yhdistelmä pikaruokailua ja huutavan lapsen hyssytystä. Ja tottakai heti ravintolasta lähdön jälkeen taas nauratti. Kellokin alkoi olla jo sen verran paljon, että suuntasimme takaisin hotellille päin. Pikkulanttu nukahtikin liikkeessä vaunuihin joten saimme ne kauan kaivatut yhdet oluet rauhassa nautittuna vielä hotellin viereisessä Chaplin Pubissa.
Aseet oli alueella kielletty, mutta miksi? Itse olisin välillä kaivannut jotain kättä pidempää
Hetken seesteisyyden jälkeen koitti aika lähteä nukkumaan. Vielä koirat pikaiselle pissatukselle ja pääsisi laittamaan päänsä tyynyyn raskaan päivän jälkeen. Nin ainakin ajattelin… Jostain kumman syystä kumpikaan mukana olevista koirista ei suostunut tekemään tarpeitaan vaan kävelin lopulta kolmatta tuntia pitkin poikin näitä kivan hämäriä katuja ennen kuin löytyi se sopiva paikka tyhjentää rakkonsa ja suolensa.
Ensimmäinen sämpylä voilla ja juustolla, toinen marmelaadilla tai nutellalla, sillä päivä lähtee hyvin käyntiin!
Onneksi aamupala oli sentään tuollaiseksi simppeliksi jaetun kylpyhuoneen hotelliksi yllättävän hyvä, joten matka Amsterdamia kohti alkoi täydellä vatsalla ja paremmalla mielellä yllättävän raskaan päivän jälkeen. 