Pariisista Geneveen ja Saksan kautta Milanoon

Pariisin jälkeen suuntasimme Geneveen Sveitsiin. Ranskan puolen motarista sai pulittaa tiemaksuja 44 euroa ja heti Sveitsin puolella vaadittiin moottoritielle vignette joka maksoi vaatimattomat 50 euroa. Molemmista oli kyllä tiedossa maksullisuudet, mutta määrä yllätti ihan täysin. Ja kun Sveitsin puolella tuli ajettua vain kolmena päivänä niin silti piti maksaa koko vuoden lupa.

Järkyttävä moottoritiemaksu

Sveitsin lähestyminen vaikutti positiivisesti maisemiin

Tunnelit tuli tutuiksi Sveitsin puolella

Geneveen tullessa auton mittari näytti 38,5 astetta lämmintä. Kauheasti ei tuollaisista lukemista voi enää nauttia. Koiria ei voi päivällä käytännössä ulkoiluttaa ja pienen lapsen kanssa on melkoinen huoli että pysyy jotenkin riittävän viileänä ja nesteytettynä. Hotel Les Nations oli Geneven hotellimme ja heidän käsitys ilmastoinnista oli pieni tuuletin huoneessa. Huone kuitenkin oli parkkeineen n 170 euroa, joten siihen hintaan olisi odottanut jo jotakin tasoa. Hinta tosin oli sikäläisittäin varsin edullinen.

Geneveen saapuminen oli jokseenkin lämmin

Ei Insinööri usko, että se itsestään pystyssä pysyy

Kohti kuuluisaa vesisuihkua, hieno nähtävyys etenkin näillä lämmöillä!

Genevessä käytiin pikaisesti kaupungilla paikallisbussilla mennen. Käytiin katsomassa jättimäinen vesisuihku Jet D’Eau, joka suihkuttaa vettä 140 metrin korkeuteen. Sitten jo palailtiin hotellille ja haettiin iltapalaa mäkkäristä. Geneve tuntui oikein mukavalta ja rennolta kaupungilta, mutta kaikki on todella kallista. No, hintataso ei loppujen lopuksi juurikaan eronnut Pariisista mutta mun mielestä simppelistä lähiöpizzeriasta ostetusta pizzastakaan ei ole järkeä maksaa yli 20 euroa.

Sveitsissäkin oli julkisia juomavesipisteitä ja todella hyvänmakuista vettä!

Geneve-järvi ja Jet D’Eau

Vähän erilainen siluetti taustalla kuin mihin on tottunut

Geneven jälkeen suuntasimme Saksan puolelle pieneen Schopfheimin kaupunkiin. Yövyimme siellä saksalais-suomalaisen tuttavapariskunnan luona ja nautimme saksalaisesta vieraanvaraisuudesta grillaillen ja istuen iltaa todella hienoissa suomalaisittain vuoristoisissa maisemissa. Paikallisten mukaan ne olivat vain mäkiä.

Koiratkin löysi uimapaikan matkalla Saksaan

Reissussa rähjääntynyt autokin pääsi ansaitulle pesulle

Saksalaista kylämaisemaa Schopfheimissa

Schopfheimin keskustan taidetta(?)

Schopfheimin jälkeen suuntasimme kohti Milanoa. Alun perin oli tarkoitus ajaa Lichtensteinin kautta, mutta päädyimme 100 km lyhyempään ajoon ilman kääpiövaltion mutkaa. Sveitsin puolen tunnelitiet tarjosivat huikeita näkymiä ja valitettavasti myös varjopuolia. Gotthardin 16,9 kilometrin tunnelissa on vain yksi kaista per suunta ja sinne päästetään liikennevaloilla vain muutamia autoja kerrallaan. Me odottelimme ja matelimme tunneliin pääsyä jotain 2 ja 3 tunnin väliltä. Ja lopulta kun tunneliiin päästiin niin todella pieni tunneli jota ajettiin melkein 20 minuuttia ja lämpötila nousi ulkoilman 29 asteesta lähes 42 asteeseen ei todellakaan tarjonnut mitään hienoja ja ainutlaatuisia elämyksiä vaan ahdistusta ja pelkoa. Ajaen se 100 km ekstraa Lichtensteinin kautta olisimme varmaan olleet Milanossakin lopulta pari tuntia aiemmin.

Niitä harvoja teräviä huippuja

Tätä tehtiin 2-3 tuntia, jotta ”päästiin” ajamaan 17 kilometrin pituinen tunneli

Ajomatkan viivästysten vuoksi saavuimme Milanon kohteeseemme MiHotel:liin vasta seitsemän jälkeen, mutta onneksi kulman takaa löytyi aivan mahtavan makuista pizzaa tarjoava pizzeria. Olen kyllä kuullut aidosta italialaisesta pizzasta kehuja, mutta tämä todellakin ylitti odotukseni. Iloksemme hotelli tarjoaa ilmaiset limsat ja vesipullot, joille todellakin on käyttöä näillä liki +40 asteen helteillä. Tervetulojuomakin oli aulabaarissa ilmainen.

Lopultakin perillä Milanossa

Hauska etiketti ja voittaa Heinekenin